Tänään oli haasteellinen päivä. Kesken työpäivän minun piti odotella työnantajaani ja kuluttaa aikaa eräässä tavaratalossa. Kiertelin n. tunnin ja ehdin sovittaa yhdet farkut. En tiedä mitä ajattelin, kun päätin sovittaa, mutta onneksi ne eivät olleet hyvät, niin ei tarvinnut painiskella ostopäätöksen kanssa. Farkut ovat kyllä sellainen hankinta, joka mielestäni pitää tehdä uutena. Käytetyt farkut voivat olla mukavat päällä, mutta uusissa on sitä jotain särmää, mitä aina haluan, kun farkut ostan. Nyt ei oikeastaan ollut tarvetta, mutta farkut ovat myös sellainen, että ne on ostettava silloin, kun löytää hyvät, heräteostoksenakin. Silloin kun farkuille on tarvetta, niin niitä ei kyllä etsimällä löydä hyviä.
Muilla osastoilla ihastelin esillepanoa ja tavaroita, mutta ostolakko pysyi. Erityisesti kosmetiikkaosasto oli sellainen, josta olisin ennenvanhaan ostanut yhtä sun toista. Aina kun on hyvä valikoima, niin mukaan on tarttunut tuotteita sillä verukkeella, että sitä ei saa muualta. Nyt mietin vain, että tarvitsenko ja onko minulla jo vastaavaa, niin kaikki jäivät hyllyyn.
Mekkoa taas katselin. Hieman kierreltyäni muistin, että eihän uuden mekon ostamisessa ole riittävästi hyvää. Jos löytyisi täydellinen mekko, niin ostaisinko sen uutena? Aina mietin, että tulenko käyttämään enemmän, kuin yhden vuoden, tai lähemmin yhden kesän sisällä pitämissä juhlissa. Ensi kesänä on kahdet häät luvassa ja jotain sinne kyllä on oikeasti löydettävä, mutten jaksaisi ostaa kompromissimekkoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti