Kyllä minutkin on joskus aivopesty haluamaan uutta! Kevät on ollut tässä aika tuskaista aikaa. Tai varmaan on kaikki kaudet, kun vaatevaraston pitäisi muuttua vastaamaan tulevaa vuodenaikaa. Kevät vaan on ainakin minulla yleensä ollut kaikista vahvin uudistumisen aika pitkän harmaan talven jälkeen. Varmaan kaikkina aikaisempina vuosina olen näihin aikoihin kiertänyt kaikki humbalot ja pitkotut eurot, mutta nyt yritän todella olla haluamatta mennä sinne! Ainakaan vielä en ole sortunut, mutta sovitellut olen. Yhden orkidean ostin, sen voi myös laskea turhakkeeksi, varsinkin, kun meillä on jo orkideoja, mutta kuuluuhan se myös kategoriaan, että sitä ei saa käytettynä. Soin itselleni pienen kevään pilkahduksen ilon ja ehkäpä tuo kuitenkin oli järkevimmästä päästä. Kaikki ostamani orkideat ovat edelleen hengissä, vanhin kohta kaksi vuotta. Joten kertakäyttökamaa ne eivät ole.
Mutta siis paheisiin ja hyveisiin. Paheellisille teille yrittää ajaa katalogit, joissa tänäkeväänä on ollut iiiiihania värikkäitä vaatteita. Ja tällä kertaa jopa pidän tästä uudesta muodista/tyylistä, joka on tulossa. Yleensä en ole juuri silloin pitänyt, vaan lämmennyt uusille ideoille vasta jälkikäteen. Olen jopa sovittanut muutamia värifarkkuja, kuitenkaan yksiäkään ostamatta. Ne kuitenkin houkuttelee, mutta olen pystynyt pitämään pääni. Mietin kuinka pitkäkestoisia nämä himoitsemani vaatteet olisivat... Kuinka kauan jaksaisin käyttää pinkkejä farkkuja tai jegginsejä. Kuinka kauan tämä muoti pysyy? Voiko niitä käyttää vielä ensi kesänä? Hirveän kauashan ei kuitenkaan tarvitse miettiä, kun tänäpäivänä vaatteet ei kestä monia vuosia ehjinä. Varsinkaan tuollaiset housut, jota käyttäisi siis lähes päivittäin. No ne siis saattavat löytää tiensä vaatekaappiini. Tietenkin haluaisin löytää ne käytettyinä, mutta eipä ole vielä löytynyt.
Hyveitä. Olen löytänyt kolme toppia huutiksesta käytettynä. Siis kaksi ihan perus trikootoppia, yksiväristä ja silleen. Juuri sellaisia, joita paljon käytän ja jotka uutenakaan eivät hirveästi maksa, jotain 10-15€ tienoolla. Yksi enemmän tunika. Mutta toteutinpahan taas käytetyn ostoa ylitse helpomman tavan, eli uuden oston. Noita trikoita juuri tarvitsin, enkä ole kirppareilta löytänyt oikeaa kokoa. Jos ajatellaan että ennen olisin marssinut kauppaan ja ostanut sieltä kaksi kivanväristä uutta, niin ne olisi maksanut 20-30€. Nyt ostamani topit maksoivat yhteensä 6.8€ postikuluineen ja tulevat siis postilaatikosta sisään, eikä minun tarvitse liikkua senttiäkään. Vielä jännitetään niiden kuntoa;)
Muutenkin on joitain puuttuvia vaatekappaleita, jotka varmaan jousun ostamaan uutena, jos vain löydän sopivanlaiset. Esimerkiksi kengät ovat sellaiset ja windstopperfleecetakki. Näistä jälkimmäinen on sellainen, jota tiedän käyttäväni paljon ja moneen tarkoitukseen. Miehellä on varustelekasta ostettu miestenmallinen, ihan sikamukava ja hyvä takki, jonka minä aina haluaisin laittaa päälle. Mutta ehkä jotain naisellisempaa minulle... Huoh, eipä löydy käytettynä ja uutena maksaa sievoiset summat.
Hyveitä. Pojille olen löytänyt loistavia vaatteita. Ja pitänyt kirjaa lastenvaatteiden ostoista ja myynneistä. Aika tasaiselta näyttää ja sen huomaa myös tilissä. Vaatekaapin sisältö uusiutuu, mutta saldo säilyy:) Ehkä on ollut taas liian suuri himo noita kirppareita kohtaan. Liian paljon vapaa-aikaa ehkä? Tai ehkä se on helppo puuha vapaapäiville. Meidän vanhempi poikakin on innokas kirppareiden kävijä ja on oppinut siihen että tavaraa ja vaatteita ei osteta enää uutena. Poika iloitsee aidosti tuomistani käytetyistä vaatteista. Ja on muuten oppinut luopumaan vanhoista ja antaa ne mielellään myyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti