tiistai 29. tammikuuta 2013

Tavoitteet elämälle 2013

Jouduin eräällä kurssilla kirjoittamaan itselle ylös tavoitteita tälle vuodelle. Ensin tehtävä tuntui tyhmältä ja nololta ja raapustin jotain ylös paperiani peitellen ja mahdollisimman pienillä kirjaimilla, ettei vierustoverit näe. Syvään henkäisen ja julkaisen ne tässä nyt kaikelle kansalle. Seison sanojeni takana, joten miksi se olisi noloa:

1. Lastenhoidon ja työn parempi yhteensovittaminen ( meillä yksi nelsku)
2. Terveellisemmät elämäntavat, parempi ruoka, enemmän liikuntaa.
3. Asioiden parempi hallinta ( en osaa tarkemmin selittää, mutta tarkoittaa sitä, että asiat luistaa ja ei ahdistu)
4. Käyttää varastossa olevat mm. kosmetiikkatuotteet ja ruoat pois ennen uusien ostamista.
5. Paremmat unet ( ja tässä sitä vaan postaillaan...)

Yleensä olen kaikki tai ei mitään tyyppi ts. kerrasta poikki tyyppi ts. mulle heti kaikki nyt tyyppi ts. joko tai tyyppi. Tarkoittaen etten voi syödä suklaalevystä vain yhtä palaa. Jos kaapissa on karkkipussi, niin siitä ei ole illan jälkeen mitään jäljellä. Jos päätän olla tuhlaamatta rahoja , niin se on oltava täydellinen stoppi. Jotenkin olen vain tuosta rauhoittunut ja olen oppinut olemaan engl. mellow. ( sanakirjakäännös lempeä, pehmeä ei ihan suomeksi täsmää, niin siksi tuo ilmaisu.) Eli näihin vuoden tavoitteisiin olen lähtenyt pikkuhiljaa, omia tuntemuksia kuunnellen ilman minkäänlaita pakkoa. Ja hyvin tuntuu menevän, sillä tunnen olevani kokonaisempi ja hallitsevani omaa elämää ja kehoani paremmin. Olisinko jopa onnellisempi?


maanantai 28. tammikuuta 2013

Miten saada tavara järjesykseen

Kuulostaako tutulta, tavaraa on, on ihan liikaa, tai ainakin luulen niin ja näyttää siltä, mutta en ole varma, kun en löydä mitään. Viimeaikoina olen järjestellyt sellaisia tavaroita tai kasoja, joita on useammassa paikassa samaa tavaraa. Ongelmallisia minulle on ollut mm. kankaat, ompelutarvikkeet, ruokaohjeet, työkalut ym, askartelutarvikkeet.

Otin yhden alueen kerrallaan järjesteltäväksi ja kasasin kaikki samaa laatua olevat tavarat samaan paikkaan. Esimerkiksi kankaista tein ison sekalaisen kasan. Tilaahan siihen meni, mutta sitten on helppo laittaa paikoilleen, kun kaikki säilytystila on tyhjänä. Sitten otin roskapussin, kierrätykseen menevän pussin ja säilytettävien pinon. Ja aloin kangas kerrallaan selvittää läjää ja laittaa se oikeaan paikkaan. Jos se oli säilytettävä, viikkasin sen siistiksi. Ja kun säilytettäviä oli jonkun verran, siirsin ne tulevalle säilytyspaikalle. Ja säilytyspaikkahan pitää olla siellä, missä tavaraa käyetään. Olin siis siistinyt tai käytännössä kai siirtänyt muita tavaroita niin, että edes tämä yksi osio, eli kankaat, pääsisivät kaikki samaan kaappiin.

Ruokaohjeita aloin selvittää samalla tyylillä, paitsi että pinoja oli kaksi; paperinkeräys ja säästäminen. Säätöön jääneet ohjeet jaottelin liha-, kala-, kasvis-, keitto-, makea-, salaatti- ja suolainen leivonnainen osioihin. Ja säästin vain sellaiset reseptit, joita käytän arkiruoanlaitossa. Sen olen nimittäin huomannut, että en ole koskaan tehnyt mitään hankalampaa. Jos sitten haluaa joskus tehdä jonkun erikoisen tai luxuksen, niin ohje löytyy varmasti netistä.

Vaatekaappi pääsi myös järjestelyyn. Kaapista siistin kaksi kassia kierrätykseen, kolme kassia myytäväksi, ja jäljelle jäi vain sellaisia vaatteita, joita oikeasti käytän, joita HALUAN käyttää. Kyllä sieltä löytyi sellaisia vaatteita, jotka päällä minulla on oikeastaan paha mieli. Että en tunne itseäni itseksi, enkä kauniiksi. Sellaisia ÄLKÄÄ SÄÄSTÄKÖ, ei vaikka kuinka ne olisitte josku ostaneet ja rahaa niihin käyttäneet!

Ennenkuin alkaa muuten käymään läpi kertyneitä tavaroita, kannattaa miettiä miksi niitä säilyttää. Itsestäni löysin ainakin seuraavanlaiset syyt:
1. Kaiken varalta
2. Sentimentaaliset syyt
3. Tottumus
4. Velvollisuudentunto
5. Koska se maksoi paljon
6. Koska aion korjata sen (oikeastaan monet vaatteet ovat olleet tällaisia "kunnostettavia, mutta kun ei ole aikaa"
Hei, siinä olikin melkein kaikki syyt mitä on. Muita vielä pari, eli Koska se on puolisolle tärkeä ja Koska et tiedä mitä sille muutenkaan tekisit. (Näitä ei siis minulla:))

Monet noista olen perinyt kotikasvatuksessa ja niistä olen aikuisiällä oppinut pois. Jossain vaiheessa on tajunnut, että omat vanhemmat ei sittenkään aina ole oikeassa ja esimerkiksi kaiken varalta on hirveän huono säilyttää. Ja siksi, että on maksanut jostain joskus paljon. Jos siitä tavarasta tulee nyt paha olo, on ihan sama mitä se on ennen maksanut.

Tiliote

Maksoin tänään kauan maksamista odotelleen laskun nettipankissa ja melkein ihmettelin, kun ensimmäisellä listasivulla ei näkynyt miinuksia juuri ollenkaan, niinkuin aina ennen oli tapana. Pelkkiä plussia näytti. Melkein myös ahdistuin, sillä olin onnistunut( siis täh).

Tänään lueskelin työpaikalla tai siis selailin Lidlin mainoslehtistä. Meille ei kotiin tule mainoksia. Oikein hyvä tapa muuten jättää turhat houkutukset pois. No anyway, nuo kyseiset mainokset on mielestäni aika houkuttelevia usein. Siis se tavarakatalogi. Ja kun on niin halpaakin. Ja tarvitseehan sitä nyt olla varastossa kaikennäköistä kaiken varalta. EEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIII!! Toinen vähän laadukkaammin toteutettu sudenloukku on Stockkan kanta-asiakastarjous lehti, joka ilmestyy kerran kuussa. Niillä on niin ällöttävää mielikuvamainontaa, että hirvittää oikein ottaa sitä edes käteen. Yleensä minulla on kynä valmiina kädessä ympyröimässä tulevat ostokset, mutta ei enää.

Vielä en ole haaveillut mistään isommasta ostoksesta, eikun ainiin parilan haluaisin! Siitä olen haaveillut jo kauan. Kun olin aikeissa sellaisen ostaa suurinpiirtein joulun aikaan, niin kova hinta yllätti minut, enkä ostanut. Täytyy tosissaan miettiä ja tarkastella tarvitsenko sellaisen. Korvaavaa meiltä ei kyllä löydy. Tekisinkö sillä kuitenkaan niin paljoa, että kannattaa erikseen ostaa. Mutta jos sellaisen ostan, niin valitsen laadukkaan ja kestävän ja vaikka sitten kovan hintaisen. Haluan, että tästä lähtien ostokseni ovat laadukkaita ja kestävät niin pitkään, ettei uutta tarvite ennenaikoja ostaa. Mutta tuokin ostos saa toistaiselsi jäädä, liekö se sitten ensimmäinen ostokseni.

Tuli juuri tuota edellistä kappaletta kirjoittaessa mieleen, sellainen, kun ihmiset eivät pitdä huoli ostamistaan ja omistamistaan tavaroista. Esimerkiksi mieleen tulee auto, pannu, rattaat, kengät... eli tuo autotapaus oli sellainen, että näin ennen valkoisen auton muuttuneen katosta vihreäksi. Auto ajoi täällä kaupunkialueella ja siellä oli kyydissä ainakin yksi lastenistuin. Eli säilytetty väärässä paikassa, eikä pesua juuri harrastettu. Pannuja olen itsekin onnistunut pilaamaan huonolla huollolla ainakin yhden. Ei se vuodessa muuten tule niin huonoksi. Rattaita ajatellessa tulee ihan surku. Meille ne on ainoa omistamamme kulkuväline, eikä tulisi mieleenkään säilyttää niitä ulkona, eikä kylmässä varastossa. Pesen tekstiileitä välillä ja pidän huolen, ettei taitteisiin jää ruoanmuruja ja kuraa. Myöskään kyytiin ei istuta kurasaappailla. Harmittaa, kun vastaan tulee kuraiset, homehtuneet, harmaantuneet, linkkaavat rattaat. Hei te ootte joskus maksaneet niistä rahaa!! Ja kengät. Ei niitä voi säilöä ihan miten vain, varret lintaan ja kurasina syksystä talven yli tai hiekkaisina kesän jälkeen. Itse "pesen" kengät ennen pidempiaikaista säilytystä.

Löysin työpöydältäni ostoslistan asioista, joita olin ennen ostolakkoa suunnitellut ostavani. Itselleni olin listannut korurasian ja Kinuskikissan kirjan. Lastenhuoneeseen cd-soittimen. Korurasiasta olen haaveillut pitkään, mutta mitään oikeaa hinta-laatusuhdetta omaavaa en ole vielä löytänyt. Ja pärjään tavallaan systeemissä, joka minulla nyt on, mutta siinä tuntuu, että korut jäävät unholaan ja saattavat jopa hukkua, kun eivät ole kunnollisessa säilytyksessä. Kiikarissa minulla on ollut yksi suuri korurasia, jonka hinta on 140€. Niinpä. Kinuskikissan ohjeet onneksi löytyy netistä, joten en oikeastaan sitäkään tarvitse. Cd-soitin...hmm...pystynkö keksimään joitain tekosyitä miksi sellainen pitää hankkia... no en. Tulisiko sitä edes käytettyä? Meinasin kirjoittaa, että voisin ostaa sellaisen alennuksesta, siis jonkun hyvän merkin. Sitten kumitin koko tekstin pois. En halua siihen kyllä tuhlata rahaa. Ehkä, jos löytyy käytettynä toimiva, niin harkitsen uudestaan. Mutta sitä en lähde etsimään.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Miten pysyä erossa shoppailusta

Itse olen ennen ollut sellainen ostelijatyyppi, että tietyin väliajoin on ollut pakko lähteä vaatekauppoihin kiertelemään ja ostamaan jotain kivaa itselle. Harvoin siihen on liittynyt tarve. Eli ostamisella olen halunnut hyvää mieltä. Ja ole halunnut omistaa tavaran, joka tuo hyvää oloa. Ainakin siis ostohetkellä. Uutuuden viehätys kuitenkin aika nopeasti laantuu ja on ihan sama, olisiko ostanut tavaraa sittenkään. Kohta se ei tunnu enää missään. Välillä huomaan morkkiksen tulevan. Tähän mennessä on ollut kausia, jolloin olen vähentänyt rahan kuluttamista ennalta suunnittelemattomiin kohteisiin. Sen jälkeen on tullut hyvä mieli ja hyvä olo ja olen antanut itselleni palkinnoksi oikeuden ostaa mitä vain kivaa tai kaunista. Ja se kausi on jatkunut, kunnes olen joutunut katsomaan tiliotetta (yleensä, kun on maksanut laskua verkkopankissa). Ja tällaisen kierteen jälkeen olen päätynyt nyt tähän ratkaisuun.

Monesti olen lähtenyt tuohon viereiseen kauppakeskukseen vain viettämään aikaa tai tuulettumaan lastenhoidosta. Siis mitä ajan tuhlausta, pitäisikin alkaa laskea myös säästettyjä minuutteja, eikä vain euroja. Yleensä en ole palannut sieltä tyhjin käsin. Nyt kun tiedostan, etten oikeastaan edes halua shoppailla, en lähde sinne muuta kuin ruokakauppaan. Vielä ei ole tehnyt tiukkaa... Edelleen odotan, milloin alkaa mieli ostella. Nykyään, jos haluan tuulettumaan noista lapsista taidan lähteä vaikka kävelylle, tai kirjastoon.

Aloin eilen automaattisesti lukea iltalukemiseksi Gloriaa, jonka anoppi toi. Ja toi vähän muitakin naistenlehtiä. Kun pääsin muutaman sivun alusta eteenpäin ja katselin muotikuvia, taas päähän iskeytyi, että ainiin, enhän edes halua ostaa tai omistaa nyt mitään uutta vaatetta. Mietin hetken jatkanko lukemista, että mitäs sitten, jos bongaan sivuilta jonkun kauniin vaatekappaleen, jonka haluan. Tai harvemminhan suoraan olen mitään samaa ostanut, kuin lehdessä, mutta samaa tyyliä tai ideaa olen voinut kaupasta ostaa, jonka olen lahdistä keksinyt. Varovasti jatkoin lukemista eteenpäin, mutta ei siinä tullut mitään himoa. Jokaisen nätin vaatteen kohdalla odotin, että tuleeko shoppailutunnetta, mutta ei onneksi tullut. 

Eilen tuli sähköpostiin taas yhden nettikaupan uutiskirje, jotain alennuksia ja tarjouksia ja mitälie. Syksyn mittaan olen irtisanoutunut lähes kaikista uutiskirjeistä, mutta nyt kyllä aion lopettaa ne viimeisetkin, mitkä vielä pääsevät perille asti. Eilinen tapaus on ollut sellainen, etten ollut KEHDANNUT lopettaa uutiskirjettä, joska olen saanut kyseisestä paikasta hyvää henkilökohtaista palvelua puhelimella. Siis myyjä on soittanut minulle, kun kysyin erästä asiaa. Mutta tulin järkiini. Kenenkään ei pidä ottaa itseensä siitä, että en halua kuluttaa.

Huomenna tapahtuu myös yksi elämääni ja ostolakkoa helpottava asia. Olen ennenkin kulkenut töihin bussilla ja vaihtanut bussia Tapiolan keskustassa. Nyt bussit eivät enää liikennöi kauppojen läheisyydessä, vaan siirtyvät täysin tyhjälle tielle, missä ei todellakaan ole yhtään putiikkia. Keskustaan tulee olemaan pitkähkö kävelymatka, joten tuskin sinne enää eksyn.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Säästynyt raha, tammikuu

Tuli mieleen, että olisi mielenkiintoista laskea rahat, jotka jää säästöön, kun lakkaa ostamasta. Tällaista säästöä lasken sellaisista tavaroista, jotka olisin edellisessä elämässä lähtenyt ostamaan joko siltä seisomalta tai viimeistään seuraavana päivänä. En muuten vielä maininnut, että asumme aivan kauppakeskuksen vieressä, joten kaikki tarvittava on ollut aika lähellä. Yleensä, kun mieleen on juolahtanut pieni hankinta, ei mikään ole estellyt minua ostamasta.

TAMMIKUUN SÄÄSTÖT: 
*heijastin 10€ (Kymppi siksi, että olisin ostanut Aarikan, heijastimia kuitenkin löytyy meiltä jo pilvin pimein)
*pesuvati / huuheteluallas
(lapselle saunassa istumiseen, isomman siis olisin halunnut, yksi jo on siihen oikein käypä) 4.50€
*pilleripurkki 2€ (Olisin ostanut makeutusainetabletteja ja särkylääkkeitä varten käsilaukkuun. Itseltä kuitenkin löytyi asiaan täysin sopiva matkapurkki kasvovoiteelle.)
*meikkipuuteri tai voide 15€ (On jo olemassa)
*Syväpuhdistava shampoo 25€ (On jo yhdenlaista olemassa)

Total: 56.50€

perjantai 25. tammikuuta 2013

Alkutekstit

Tänään sen päätin; tähän taloon ei osteta yhtään uutta tavaraa. Jotta muistan lupaukseni ja päätös pysyy, päätin pitää siitä päiväkirjaa. Varmaan haasteitakin tulee eteen, täällä sitten vatvon, miten niistä selvisin.
Tämä idea on pyörinyt päässäni nyt kolme päivää ja tänään kotimatkalla bussissa päätin tehdä tästä ihan julkista.

SÄÄNNÖT:
Ostamattomuus koskee uusia tavaroita ja vaatteita. Kirpputoreilla saa käydä, mutta niiltä saa ostaa vain niitä tavaroitaja vaatteita, joita tarvitsee. Hammastahnaa en osta käytettynä. Mietin, voinko kieltää itseltäni uuden ostamisen aivan täysin ja tehdä tästä ihan absoluuttisen homman, mutta tulin tulokseen, etten määrittele tätä juttua nyt ihan loppuun asti. Tavoite on olla ostamatta, mutta parempaan tulokseen pääsee näin, kuin jos tavoitetta ei olisi ollenkaan. Ja sitten mietin, että mikäköhän tulee olemaan ensimmäinen uutena ostamani tavara tämän päivän jälkeen.

MITEN KAIKKI ALKOI:
Tänään on siis perjantai. Kaikki alkoi keskiviikkona, kun työväenopistossa alkoi kurssi Apua hukun tavaraan. Olen  siellä osaanottajana, en oikeastaan siksi, että hukkuisin tavaraan, vaan että en koskaan halua hukkua! Muutaman ranskalaisen viivan laitoin ylös omista mietteistäni
-Tavaroita on riittävästi, niille vain täytyy löytyä oikea paikka. (Ne mitkä ei löydä omaa paikkaansa, ovat tarpeettomia, tai niille täytyy löytää oma toimiva paikka.)
-Kaikkia tavaroita, jotka omistaa ja säilyttää, täytyy myös käyttää. (Joten moni unohduksissa ollut tavara pääsi käyttöön, piilossa olleet koriste-esineet tulivat esille jne.)
-Tavaralle, jota ei juuri nyt käytä, mutta luulee tarvitsevansa vielä, tulee olla asianmukainen säilytyspaikka, muuten siitä on hankkiuduttava eroon.

Torstaina pääsin kyydillä Tikkurilan Konttiin. Ostoslistalla oli muutama tavara, joita ajattelin tarvitsevani. No eihän kirpputorilta löydy yleensä koko listaa, mutta kaksi todella kivaa mekkoa, yhden tunikan ja yhdet kengät löysin. Ja voin sanoa, ettei mikään niistä ollut kompromissiostos. Ostin ne ristiäisiä ja kesää varten. Kengät olivat laadukkaat ja olen edelleen aivan äimänä, miten sattui niissä niin hyvä tuuri. En siis koskaan aiemmin elämässäni ole ostanut kenkiä itselleni käytettynä. Sitten mieli teki kertoa koko maailmalle, että hyvännäköisiä vaatteita voi ostaa myös käyettynä tai pikemminkin niin päin, että käytet vaatteet voivat näyttää hyvältä, kunhan päätyvät oikean ihmisen päälle.

Jenny Ara nahka-avokkaat koko 39, maksoin näistä 6€.

No torstai jatkui. Kontista minun oli tarkoitus löytää juhlamekko sunnuntaina oleviin ristiäisiin. Kyllä, olen yleensä näin myöhässä asioiden kanssa, huomaan tarvitsevani jotain aivan viimehetkillä. Kuten aikaisemmin mainitsin, ostin kaksi mekkoa, joista toisesta ajattelin, että hätätapauksessa voin laittaa sen niihin juhliin. Halusin kuitenkin mennä shoppailemaan, jos kaupasta löytyisi joku hyvä tai mielellään superhyvä mekko. Koko shoppailun ajan mietin, etten oikeastaan haluaisi ostaa uutta mekkoa, ainakaan täydellä hinnalla, en haluaisi käyttää siihen sanotaan vaikka 80euroa. Sitten mietin, etten ehdi kyllä ennen sunnuntaita käytdä sitä muilla kirppareilla etsimässä, enkä ehdi sellaista Huutonetistä ostaa. Onneksi ei kaupoista löytynyt mitään, eikä mitään turhaakaan tarttunut käteen. Kotona sovitin ostamani vaatteet ja kokosin niistä asukokonaisuudet vanhojen vaatteiden kanssa ja kuinka ollakkaan, kumpikin mekko olisi käynyt juhliin! Toinen oli ehkä hieman enemmän hillitty ja ajatellen ristiäisten luonnetta se sopi paremmin. Mekot muuten maksoivat 1.5€ ja 1.75€. Että näin.

Pallomekko maksoi 1.50€ ja sen laitoin ristiäisiin päälle. 
Kavensin mekkoa hieman sivusaumoista, korjaukseen kului aikaa n. 5 min. 
Tästä tuli luottomekko, voisin käyttää sitä missä vain ja milloin vain.

Ja tänään on siis perjantai. Tänään meinasin jo ostaa tai suunnittelin ostavani:
1. kasvoveden
2. kasvovoiteen
3. kuorintavoiteen
4. lasagnevuoan.
Sitten muistin, että ainiin, enhän minä enää osta mitään. Juu, ei tarkoita, etten  hoitaisi ihoani, pointti on se, että ensimmäiset kaksi tuotetta löytyvät kyllä jo kylppäristä, eli tarvetta ei ole. Kuorintavoiteet ovat kyllä ihania ja tarpeellisia, ne vain kuluvat tosi nopeasti. Olen joskus tehnyt sokerista kuorinta-ainetta ja sillä minä ainakin saan vaikuteuksen, jota tarvitsen. Ehkä kokeilen sitä ensin ja sitten mietin tarpeen uudestaan. Ja lasagnevuoka; meillä on jo yksi, mutta hauaisin nätimmän. Mikä todella huono syy ostaa mitään!!!!! Tänään kyllä mieheni osti minulle apteekista pyytämäni yhden tuotteen ja se voi kuulostaa joittenkin korviin turhalta: A-vitamiini nenätipat. Mutta tiedänpähän itse tarvitsevani niitä:) Että näin ensimmäinen virallinen ostamattomuuteni päivä.

OMAN KÄYTTÄYTYMISEN YMMÄRTÄMISTÄ:
Kesällä otin projektiksi kunnostaa vanhan kaapin, jota oli säilytetty lapsuudenkotini leikkimökissä varmaan kymmeniä vuosia. Siis kylmässä ja märässä ympäristössä. Kaappi on varmaan lähemmäs satavuotias ja siinä on muutama vika tai rikki mennyt kohta. Pyysin kaapin itselleni ja sain, sekä sain luvan kunnostaa sen ja ottaa käyttööni. Kuitenkin isäni piti tavalliseen tapaansa ruveta päivittelemään sen tavaran ikää, arvoa, kulttuuriarvoa...ym sellaista mikä ei sovi mielestäni kuvaan, kun kaappia on säilytetty asiaankuulumattomasti vuosikymmeniä. Vastasin vain, ettei sillä kaapilla ole mitään arvoa, jos se on leikkimökkimme perimmäisessä nurkassa, käyttämättömänä, eikä ole edes ehjä. Teen siitä nyt siis mieleiseni ja otan ihan oikeasti käyttöön. Ei varmaan tarvitse selittää kuinka hyvä juttu se mielestäni on. ( Kaappi on siis edelleen työn alla, kun omasta kerrostaloasunnostamme ei löyty työskentelytilaa ja työstän kaappia vain siellä lapsuudenkodissa vieraillessani)

Isäni suhtautuminen tavaraan käy hyvin ilmi edellisestä. Lapsuudessani opin, ettei mitään heitetä pois, kaikenlaista tavaraa kerätään, jos vaikka joskus tarvitaan. Tästä ajattelutavasta olen myöhemmin oppinut pois. Epämääräisten tavaroiden kasat toivat minulle kuvottavan ja oksettavan olon. Viimeaikoina olenkin siivonnut nurkista tarpeetonta, laittaen tavaran joko roskiin tai kierrätykseen. Kukaan ei tarvitse Ikean kalusteiden kokoamisohjeita ja kokoamisesta ylijääneitä työkaluja. Siis kymmentä kappaletta. En ole koskaan myöskään tarvinnut säästämiäni hiusraita-ainepakkauksista tulleita, käyttämättä jäämiä huppuja ja koukkuja. Ne lensivät roskiin. Tämä liittyy enemmän jo olemassa olevan tavaran hallintaan, joka nivoutuu ostamisen rajoittamisen kanssa aika tiiviisti yhteen, ainakin omassa elämässäni.