maanantai 28. tammikuuta 2013

Tiliote

Maksoin tänään kauan maksamista odotelleen laskun nettipankissa ja melkein ihmettelin, kun ensimmäisellä listasivulla ei näkynyt miinuksia juuri ollenkaan, niinkuin aina ennen oli tapana. Pelkkiä plussia näytti. Melkein myös ahdistuin, sillä olin onnistunut( siis täh).

Tänään lueskelin työpaikalla tai siis selailin Lidlin mainoslehtistä. Meille ei kotiin tule mainoksia. Oikein hyvä tapa muuten jättää turhat houkutukset pois. No anyway, nuo kyseiset mainokset on mielestäni aika houkuttelevia usein. Siis se tavarakatalogi. Ja kun on niin halpaakin. Ja tarvitseehan sitä nyt olla varastossa kaikennäköistä kaiken varalta. EEEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIII!! Toinen vähän laadukkaammin toteutettu sudenloukku on Stockkan kanta-asiakastarjous lehti, joka ilmestyy kerran kuussa. Niillä on niin ällöttävää mielikuvamainontaa, että hirvittää oikein ottaa sitä edes käteen. Yleensä minulla on kynä valmiina kädessä ympyröimässä tulevat ostokset, mutta ei enää.

Vielä en ole haaveillut mistään isommasta ostoksesta, eikun ainiin parilan haluaisin! Siitä olen haaveillut jo kauan. Kun olin aikeissa sellaisen ostaa suurinpiirtein joulun aikaan, niin kova hinta yllätti minut, enkä ostanut. Täytyy tosissaan miettiä ja tarkastella tarvitsenko sellaisen. Korvaavaa meiltä ei kyllä löydy. Tekisinkö sillä kuitenkaan niin paljoa, että kannattaa erikseen ostaa. Mutta jos sellaisen ostan, niin valitsen laadukkaan ja kestävän ja vaikka sitten kovan hintaisen. Haluan, että tästä lähtien ostokseni ovat laadukkaita ja kestävät niin pitkään, ettei uutta tarvite ennenaikoja ostaa. Mutta tuokin ostos saa toistaiselsi jäädä, liekö se sitten ensimmäinen ostokseni.

Tuli juuri tuota edellistä kappaletta kirjoittaessa mieleen, sellainen, kun ihmiset eivät pitdä huoli ostamistaan ja omistamistaan tavaroista. Esimerkiksi mieleen tulee auto, pannu, rattaat, kengät... eli tuo autotapaus oli sellainen, että näin ennen valkoisen auton muuttuneen katosta vihreäksi. Auto ajoi täällä kaupunkialueella ja siellä oli kyydissä ainakin yksi lastenistuin. Eli säilytetty väärässä paikassa, eikä pesua juuri harrastettu. Pannuja olen itsekin onnistunut pilaamaan huonolla huollolla ainakin yhden. Ei se vuodessa muuten tule niin huonoksi. Rattaita ajatellessa tulee ihan surku. Meille ne on ainoa omistamamme kulkuväline, eikä tulisi mieleenkään säilyttää niitä ulkona, eikä kylmässä varastossa. Pesen tekstiileitä välillä ja pidän huolen, ettei taitteisiin jää ruoanmuruja ja kuraa. Myöskään kyytiin ei istuta kurasaappailla. Harmittaa, kun vastaan tulee kuraiset, homehtuneet, harmaantuneet, linkkaavat rattaat. Hei te ootte joskus maksaneet niistä rahaa!! Ja kengät. Ei niitä voi säilöä ihan miten vain, varret lintaan ja kurasina syksystä talven yli tai hiekkaisina kesän jälkeen. Itse "pesen" kengät ennen pidempiaikaista säilytystä.

Löysin työpöydältäni ostoslistan asioista, joita olin ennen ostolakkoa suunnitellut ostavani. Itselleni olin listannut korurasian ja Kinuskikissan kirjan. Lastenhuoneeseen cd-soittimen. Korurasiasta olen haaveillut pitkään, mutta mitään oikeaa hinta-laatusuhdetta omaavaa en ole vielä löytänyt. Ja pärjään tavallaan systeemissä, joka minulla nyt on, mutta siinä tuntuu, että korut jäävät unholaan ja saattavat jopa hukkua, kun eivät ole kunnollisessa säilytyksessä. Kiikarissa minulla on ollut yksi suuri korurasia, jonka hinta on 140€. Niinpä. Kinuskikissan ohjeet onneksi löytyy netistä, joten en oikeastaan sitäkään tarvitse. Cd-soitin...hmm...pystynkö keksimään joitain tekosyitä miksi sellainen pitää hankkia... no en. Tulisiko sitä edes käytettyä? Meinasin kirjoittaa, että voisin ostaa sellaisen alennuksesta, siis jonkun hyvän merkin. Sitten kumitin koko tekstin pois. En halua siihen kyllä tuhlata rahaa. Ehkä, jos löytyy käytettynä toimiva, niin harkitsen uudestaan. Mutta sitä en lähde etsimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti