Tämä idea on pyörinyt päässäni nyt kolme päivää ja tänään kotimatkalla bussissa päätin tehdä tästä ihan julkista.
SÄÄNNÖT:
Ostamattomuus koskee uusia tavaroita ja vaatteita. Kirpputoreilla saa käydä, mutta niiltä saa ostaa vain niitä tavaroitaja vaatteita, joita tarvitsee. Hammastahnaa en osta käytettynä. Mietin, voinko kieltää itseltäni uuden ostamisen aivan täysin ja tehdä tästä ihan absoluuttisen homman, mutta tulin tulokseen, etten määrittele tätä juttua nyt ihan loppuun asti. Tavoite on olla ostamatta, mutta parempaan tulokseen pääsee näin, kuin jos tavoitetta ei olisi ollenkaan. Ja sitten mietin, että mikäköhän tulee olemaan ensimmäinen uutena ostamani tavara tämän päivän jälkeen.
MITEN KAIKKI ALKOI:
Tänään on siis perjantai. Kaikki alkoi keskiviikkona, kun työväenopistossa alkoi kurssi Apua hukun tavaraan. Olen siellä osaanottajana, en oikeastaan siksi, että hukkuisin tavaraan, vaan että en koskaan halua hukkua! Muutaman ranskalaisen viivan laitoin ylös omista mietteistäni
-Tavaroita on riittävästi, niille vain täytyy löytyä oikea paikka. (Ne mitkä ei löydä omaa paikkaansa, ovat tarpeettomia, tai niille täytyy löytää oma toimiva paikka.)
-Kaikkia tavaroita, jotka omistaa ja säilyttää, täytyy myös käyttää. (Joten moni unohduksissa ollut tavara pääsi käyttöön, piilossa olleet koriste-esineet tulivat esille jne.)
-Tavaralle, jota ei juuri nyt käytä, mutta luulee tarvitsevansa vielä, tulee olla asianmukainen säilytyspaikka, muuten siitä on hankkiuduttava eroon.
Torstaina pääsin kyydillä Tikkurilan Konttiin. Ostoslistalla oli muutama tavara, joita ajattelin tarvitsevani. No eihän kirpputorilta löydy yleensä koko listaa, mutta kaksi todella kivaa mekkoa, yhden tunikan ja yhdet kengät löysin. Ja voin sanoa, ettei mikään niistä ollut kompromissiostos. Ostin ne ristiäisiä ja kesää varten. Kengät olivat laadukkaat ja olen edelleen aivan äimänä, miten sattui niissä niin hyvä tuuri. En siis koskaan aiemmin elämässäni ole ostanut kenkiä itselleni käytettynä. Sitten mieli teki kertoa koko maailmalle, että hyvännäköisiä vaatteita voi ostaa myös käyettynä tai pikemminkin niin päin, että käytet vaatteet voivat näyttää hyvältä, kunhan päätyvät oikean ihmisen päälle.
Jenny Ara nahka-avokkaat koko 39, maksoin näistä 6€.
No torstai jatkui. Kontista minun oli tarkoitus löytää juhlamekko sunnuntaina oleviin ristiäisiin. Kyllä, olen yleensä näin myöhässä asioiden kanssa, huomaan tarvitsevani jotain aivan viimehetkillä. Kuten aikaisemmin mainitsin, ostin kaksi mekkoa, joista toisesta ajattelin, että hätätapauksessa voin laittaa sen niihin juhliin. Halusin kuitenkin mennä shoppailemaan, jos kaupasta löytyisi joku hyvä tai mielellään superhyvä mekko. Koko shoppailun ajan mietin, etten oikeastaan haluaisi ostaa uutta mekkoa, ainakaan täydellä hinnalla, en haluaisi käyttää siihen sanotaan vaikka 80euroa. Sitten mietin, etten ehdi kyllä ennen sunnuntaita käytdä sitä muilla kirppareilla etsimässä, enkä ehdi sellaista Huutonetistä ostaa. Onneksi ei kaupoista löytynyt mitään, eikä mitään turhaakaan tarttunut käteen. Kotona sovitin ostamani vaatteet ja kokosin niistä asukokonaisuudet vanhojen vaatteiden kanssa ja kuinka ollakkaan, kumpikin mekko olisi käynyt juhliin! Toinen oli ehkä hieman enemmän hillitty ja ajatellen ristiäisten luonnetta se sopi paremmin. Mekot muuten maksoivat 1.5€ ja 1.75€. Että näin.
Pallomekko maksoi 1.50€ ja sen laitoin ristiäisiin päälle.
Kavensin mekkoa hieman sivusaumoista, korjaukseen kului aikaa n. 5 min.
Tästä tuli luottomekko, voisin käyttää sitä missä vain ja milloin vain.
Ja tänään on siis perjantai. Tänään meinasin jo ostaa tai suunnittelin ostavani:
1. kasvoveden
2. kasvovoiteen
3. kuorintavoiteen
4. lasagnevuoan.
Sitten muistin, että ainiin, enhän minä enää osta mitään. Juu, ei tarkoita, etten hoitaisi ihoani, pointti on se, että ensimmäiset kaksi tuotetta löytyvät kyllä jo kylppäristä, eli tarvetta ei ole. Kuorintavoiteet ovat kyllä ihania ja tarpeellisia, ne vain kuluvat tosi nopeasti. Olen joskus tehnyt sokerista kuorinta-ainetta ja sillä minä ainakin saan vaikuteuksen, jota tarvitsen. Ehkä kokeilen sitä ensin ja sitten mietin tarpeen uudestaan. Ja lasagnevuoka; meillä on jo yksi, mutta hauaisin nätimmän. Mikä todella huono syy ostaa mitään!!!!! Tänään kyllä mieheni osti minulle apteekista pyytämäni yhden tuotteen ja se voi kuulostaa joittenkin korviin turhalta: A-vitamiini nenätipat. Mutta tiedänpähän itse tarvitsevani niitä:) Että näin ensimmäinen virallinen ostamattomuuteni päivä.
OMAN KÄYTTÄYTYMISEN YMMÄRTÄMISTÄ:
Kesällä otin projektiksi kunnostaa vanhan kaapin, jota oli säilytetty lapsuudenkotini leikkimökissä varmaan kymmeniä vuosia. Siis kylmässä ja märässä ympäristössä. Kaappi on varmaan lähemmäs satavuotias ja siinä on muutama vika tai rikki mennyt kohta. Pyysin kaapin itselleni ja sain, sekä sain luvan kunnostaa sen ja ottaa käyttööni. Kuitenkin isäni piti tavalliseen tapaansa ruveta päivittelemään sen tavaran ikää, arvoa, kulttuuriarvoa...ym sellaista mikä ei sovi mielestäni kuvaan, kun kaappia on säilytetty asiaankuulumattomasti vuosikymmeniä. Vastasin vain, ettei sillä kaapilla ole mitään arvoa, jos se on leikkimökkimme perimmäisessä nurkassa, käyttämättömänä, eikä ole edes ehjä. Teen siitä nyt siis mieleiseni ja otan ihan oikeasti käyttöön. Ei varmaan tarvitse selittää kuinka hyvä juttu se mielestäni on. ( Kaappi on siis edelleen työn alla, kun omasta kerrostaloasunnostamme ei löyty työskentelytilaa ja työstän kaappia vain siellä lapsuudenkodissa vieraillessani)
Isäni suhtautuminen tavaraan käy hyvin ilmi edellisestä. Lapsuudessani opin, ettei mitään heitetä pois, kaikenlaista tavaraa kerätään, jos vaikka joskus tarvitaan. Tästä ajattelutavasta olen myöhemmin oppinut pois. Epämääräisten tavaroiden kasat toivat minulle kuvottavan ja oksettavan olon. Viimeaikoina olenkin siivonnut nurkista tarpeetonta, laittaen tavaran joko roskiin tai kierrätykseen. Kukaan ei tarvitse Ikean kalusteiden kokoamisohjeita ja kokoamisesta ylijääneitä työkaluja. Siis kymmentä kappaletta. En ole koskaan myöskään tarvinnut säästämiäni hiusraita-ainepakkauksista tulleita, käyttämättä jäämiä huppuja ja koukkuja. Ne lensivät roskiin. Tämä liittyy enemmän jo olemassa olevan tavaran hallintaan, joka nivoutuu ostamisen rajoittamisen kanssa aika tiiviisti yhteen, ainakin omassa elämässäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti